Pyörämatka Kumpulan läpi hämärtyvässä illassa tuntui syyskuulta.
Tummansininen taivas, pieniä lätäköitä siellä täällä, tuntuu kuin olisin yksin liikkeellä ja muu maailma nukkuisi. Minun kaupunkini.
Ensimmäistä kertaa Pasilaan tullessa tuntui siltä, että on kotona.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti